Juuri kun kuvittelee kaiken tällä kertaa menevän niinkuin oli ajatellut, tulee pettymys. Letun juoksuja odottelin alkavaksi elokuussa. Uros kysytty jo viime vuonna ja varmistettu viime kuussa. Näyttelyynkin ollaan ilmoitettu ja innolla sitäkin odotettiin.  
Mitä tapahtuu ??? ei tietoakaan, mutta Lettu yhtäkkiä rupeaa pelkäämään vieraita ihmisiä ja poistumista omalta pihalta. Paniikissa pakoreittiä etsii jos joku lenkillä tulee vastaan, ei suostu enää kylälle menemään ollenkaan   Metsälenkit ja peltotiet ovat ok, niin kauan kun ihmisiä ei näy, siellä kulkee häntä tyypillisessä koukussa ja on oma itsensä.
Mitään en ole huomannut sattuneen, mutta ota nyt selvä koiran ajatuksen juoksusta. Yhdistääkö erääseen aamulliseen tapaamiseen jossa pari vanhempaa naishenkilöä meille jutteli ja kehui koiria, Helmi ja Kalle mukana. Samana aamuna oli alkamassa ne kuuluisat Liperin suviseurat ja pellolta parin km'n päästä kuului erinäisiä ääniä kaiuttimista. Yhdistääkö nyt vieraat, kaiuttimen ja pyörätien ?

Kotona ei mitään suurempaa ongelmaa ole ollut, Emman ja Henrin kaverit käyneet ja naapurin Graham on myös ok.
Ei tässä juuri voi muuta kuin seurata miten tilanne kehittyy, meneekö huonompaan vai.... Eetun synttäreille tulossa sunnuntaina väkeä joten puoliksi kauhulla odotan Letun reaktioita.

Tämä siis tätä kasvattajan ja koiran omistajan arkea, myötä- ja vastoinkäymisiä vuorotellen. Nyt vaan voisi niitä myötäkäymisiä tulla muutama peräkkäin.

Vi****s käyrä kun on aika korkeella sitä miettii muitakin asioita, kuten, miten koira(lla) voi...
--olla tyttöystävä/poikaystävä (x vaikka kuinka monta)
--viettää häitä
--mennä naimisiin (voihan ne tietty naida :/)
--vittuilla sinulle

Ystäväni kerran kysyi että minkä ikäiset noin puhuu, totesin että aikuiset ihmiset, hän itse oletti että ehkä n.13v voisi noin koiristaan puhua. Ovathan koirat osa perhettä, ainkin meillä, mutta niiden liiallinen inhimillistäminen menee kyllä joskus yli, ja korkeelta.