Niin, vuosi alkoi ja ollaan saatu jotain aikaiseksikin. Kotona siis, kauan odottanut vaatehuoneen raivaus saatiin aloitettua ja loppu häämöttää kun vaan saan jäljelle jääneet tavarat ojennukseen niille tarkoitettuihin laatikoihin. Sanomattakin menee se että hyllyjä ei todellakaan ole tarpeeksi, ei vaatehuoneessa eikä missään muuallakaan talossa, ei.

Muuten tammikuu alkoi odotuksella, joka muuttui pettymykseksi Letun ultran jälkeen. Olin jotakuinkin varma että astutus ei ollut onnistunut, mutta viikkojen myötä rupesi Lettu hieman näyttämään tiineeltä, toiveajattelua, kun takaraivossa oli sellainen olo että ei ole. Ultra senkin olon vahvisti, valeraskaana ensimmäistä kertaa eläessään.

Seuraava pettymys oli Lissun valitun "sulhasen" vointi, ei mitään vakavaa mutta suositus toisen uroksen miettimiseen annettiin. No ollaan mietitty ja mietitty mutta aika näyttää kuka valikoituu sulhoksi. Juoksut antavat odottaa ja odottavan aika on tunnetusti pitkä.


Lissu itse ei stressaa, luulee olevansa talon kuningatar ja korkealta on hyvä alamaisiaan katsastaa :)

Helmi kävi myös lääkärissä, olin huomannut hampaita tarkastaessani sen suussa patin, ja kun se oli hieman parissa viikossa kasvanut, päätimme poistaa sen. Ei ongelmaa, polttamalla se poistettiin sekunnissa, millään tavalla ei ollut kipeä sen jälkeen. Suurinpiirtein viikko patin poiston jälkeen oltiin matsärissä ja Hemmu tapansa mukaan siellä komenteli ja urputti kaikille. Heini huomautti sen suun olevan jotenkin toispuoleinen ja olihan se. Epäily on että sillä on jossain vaiheessa ollut lievä kasvohalvaus. Ei mitään muuta oiretta näy olevan, kun että suupieli roikkuu, onneksi ja toivotaan että ei toista halvausta tule vaan mummo saa elää terveen ja pitkän elämän.

Ainon lääkärissä käynti oli pitkään harkittu, kohtu lähti ja Aikku on nyt entistä ehompi, ei huolta kohtutulehduksesta eikä hormoonit heittelehdi  enää juoksujen jäädessä pois. Mielipiteeni on että kaikki jalostuksesta pois jääneet koirat pitäisi steriloida ja kastroida mielellään aikaisin kuin liian myöhään. Vältyttäisiin monelta surulta kun ei me vielä , tai ei sitä voi. Koira ei kaipaa eikä ikävöi menetettyä kohtua tai kiveksiään.

Kajaanin näyttely oli jotakuinkin menestys ;) Helmi VSP-VET ja PN3, mummolla menee edelleen hyvin, tänä vuonna ei ehkä tallata niin monessa kuin viime vuonna, mutta vannomatta paras ;)
Lucky-Chucky sai toisen VARACACIB;in mutta jäi PU sijoitusten ulkopuolelle, tuomari ei tykännyt pitkistä rungoista, mutta eihän Luckylla ole pitkää runkoa, eihän??

Syntymäpäiviä meillä ollaan juhlittu kaksin kerroin. Lucky aloitti, ollen vuoden ensimmäinen synttärisankari. 2 vuotta tuli täyteen 19.1.


On se miehistynyt, hitaasti hyvä tulee, näinhän se sanonta menee. Jalat sillä on joidenkin mielestä liian pitkät, mutta ei ne meitä taikka sitä näytä haittaavan ;) 

Hemmu pemmu oli seuraava sankari. 9 vuotta tuli täyteen 27.1. mutta ikä ei paina, vauhtia riittää Luckyn kanssa painimiseen ja nuoremmat edestä pois kun mummo menee. Synttärin kunniaksi tehtiin muotokuva ja tässä se on.


Hän on ihana, tämä siis minun oma mielipide vaikka saatan olla hieman puolueellinen.

Helmin lapsen lapsi kävi kylässä ja hän on myös vallan kaunis tapaus. Jos vaikka tänä keväänä pistäydyttäisi muutamassa näyttelyssä saamassa arvostelu, katsotaan.


Ikää on nyt se 11 kuukautta tai melkein. Kivasti on kasvanut ja täyttynyt. Äitiään muistuttaa ja isästäkään ei ole epäselvyyttä, sen verran on Charlie itseään jättänyt. Nyt vaan Siirille sulhoa miettimään, aikaa siihen vielä on vaikka kuinka ;)

 

Paljon olen kuullut, lukenut  ja nähnyt tässä parin kuukauden aikana, asoita jotka pistää miettimään ihmisten tekoja, en tiedä onko se tyhmyyttä vai ajattelemattomuutta mutta on se koirien hyvinvoinnista piittaamattomuutta kuitenkin. Peiliin katsomisen paikka on joillakin.

Valoa on kuitenkin tunnelin päässä, saa vaan nähdä miten pitkä se tunneli on..