Sanotaan että odottavan aika on pitkä, mutta se huomattavasti lyhenee kun ei tiedä odottavansa mitään. Homma meni näin. Lissu astutettiin ennen ystävänpäivää ja omasta mielestä hommat eivät menneet ihan niin hyvin kuin olisi toivonut, joten Letun astutuksesta ja tyhjäksi jäämisestä viisastuneena en edes viitsinyt toivoa sen tiinehtyneen. Välillä kyllä katsoin että neiti on hieman lihonut mutta en sen enempää kiinnittänyt huomiota sen ulkomuotoon ja käytökseen, ajattelin että se on masentunut juoksujen jälkeen.
Näin jälkeenpäin kaikki oireet kyllä oli siellä, en vaan niitä tulkinnut oikein, olinhan jo luovuttanut.
No kuusi viikkoa oli kulunut astutuksesta ja leikatessani koirin kynsiä ja Lissun vuoron koittaessa otin sen syliin selälleen ja, kappas vaan totesin sen nisien kasvaneen ja ne olivat hehkuvan punaiset,  mutta en vielä sittenkään uskaltanut toivoa liikaa, ajattelin että saattaa olla tiine, mutta nyt kun kynsien leikkuusta on kulunut reilu viikko ja maha kasvanut huimasti, pitää todeta että kyllä, tiine se on.



































tiettyä pyöreyttä havaittavissa viikolla 7.
























sivustakin katsottuna jo huomaa massun. Voi olla että ei montaa tule, mutta pentuja kuitenkin :)

Meillä on myös vieraileva tähti joka tuli astutettavaksi mutta ei omasta mielestä kyllä kenenkään jätkän antanut selkään hypätä joten se nyt meni sivu suun. Hilla on kasvanut ja kehittynyt mukavasti, omasta mielestä erittäin sievä neiti on.


































On äitiä ja on isää tytössä.
























Ehkä kuva kaunistaa, ja painoa on enemmän kuin on sallittu mutta minä tykkään enkä jaksa odottaa seuraavia juoksuja että voidaan yrittää uudestaan. Katsotaan jos vaikka Hilla käy esiintymässä jossain kesän aikana.